I'm insane.

Miten määritellään hulluus?

Ja miten määritellään normaali?

Aloin miettimään onko normaalia ja hulluutta edes olemassa. Tulin tulokseen että normaalia ei välttämättä ole mutta hulluutta on monenlaista. Jos normaalia ei ole olemassa niin onko hulluus sitten normaalia?

Mun mielestä kaikki meistä on jollain tapaa hulluja, toiset vain enemmän ja toiset taas vähemmän. Eli pidetäänkö me näitä ns. vähemmän hulluja normaaleina? Toisille taas normaali on sitä hulluutta.

Voiko siis kukaan tietää varmaksi, jos jotkut vain kuvittelevat olevansa normaaleja, sitten suurin osa täällä ajattelee sen mukaan ja todellisuudessa hekin ovat jonkin asteen hulluja?

Suurin piirtein jokaisen ihmisen pitäisi traumatisoitua jossain vaiheessa elämää. Melkein jokainen meistä sairastuu jossain vaiheessa masennukseen. Ei ole pidemmän päälle elämää missä ei esimerkiksi joku läheinen kuolisi. Tällaiset tapaukset esimerkiksi traumatisoivat melkein kaikkia meistä ja saattavat edes auttaa masennukseen sairastumista. On sitten tietysti varmaan sellaisia ihmisiä jotka ovat eristäytyneet kaikista ja kaikesta mutta onko sekään normaalia?

Puhumattakaan sitten liikenne-onnettomuuksista/+muista onnettomuuksista,  sairauksista, raha-ongelmista, väkivallasta, raiskauksista, kiusaamisesta, ynnä muista sellaisista asioista jotka voi vaikuttaa ihmisen mieleen negatiivisesti. Ja nämä traumatisoivat asiat vaikuttavat suhun lopunelämäsi jollain tapaa mutta ajan myötä helpottaa ja asioiden kanssa oppii elämään.

Niin kuin sanotaan, kaikkeen tottuu mutta on myös asioita joihin ei pitäisi tottua.

Sitten jos traumaattisiin tapahtumiin ei reagoi millään tavalla, ei silloinkaan kaikki ole enää täysin kunnossa.

Eli kaikilla meistä keskimäärin on joskus mielenterveysongelmia ja silti ne tuntuvat nykypäivänäkin niin kauhean aroilta asioilta, ettei niistä voisi puhua tai on vaikeaa hakea apua ja pahimmillaan asiaa hävetään? Asian hyväksyminen on monelle jollain tapaa todella vaikeaa.

”ajateltiin, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, selväjärkinen ja terve, ja pahuus, sairaudet ja hulluus tulevat ihmisen ulkopuolelta.”

Tai sitten voitaisiin alkaa ajattelemaan taas niin kuin ennen vanhaan, että hullut ovat sellaisia henkilöitä jotka on vain vallannut demoni tai piru. Saattaisin minäkin alkaa työllistymään vaikka sitten manaajana.

” Monissa kansanperinteissä hulluuden syyksi katsottiin yliluonnollinen paha olento, kuten demoni tai piru. Paha olento oli kiinni tai sisällä ihmisessä ja hallitsi, riivasi tätä. Myös sielun tai jonkun sielun osan, tai suojelushengen kuten enkelin tai jumalan poistuminen ihmisestä tai ihmisen luota saattoi aiheuttaa hulluuden. Hulluus, kuten monet muutkin sairaudet ja ongelmat, voitiin parantaa palauttamalla väärässä paikassa oleva olento takaisin oikeaan paikkaansa; joko häätämällä ihmiseen tullut ylimääräinen olento pois, tai kutsumalla ihmiseen kuuluva olento takaisin. Pahan olennon karkotusta kutsutaan manaamiseksi.” –Wikipedia

Tämän luettuani aloin ymmärtämään miksi mielenterveysongelmat ovat niin vaikeita asioita käsittää vielä nykypäivänäkin, jos tämä on tosissaan ollut lähtökohta.

Hullun ja neronkin väli on häilyvä. Moni tietää että jotkut mun jutuista menee tosi helposti ohi kun ei ymmärretä mistä mä puhun tai asian pointtia. Mä voin kääntää asian niin päin, että mä olen vain niin viisas, etteivät muut kykene ymmärtämään mua.

No ei vaan haluan muistuttaa siitä, kuinka moni hullu olikin nero ja onnistui ns. myymään lopulta huulluuttaan muille?

Toisille on sitten taas hulluus tätä:

” Hullun tunnistaa siitä, että hän käyttäytyy kummallisen kohteliaasti, muttei räpäytä silmiään, pitää niitä vain selällään, tuijottaa kaukaisuuteen, tekee äkkiliikkeitä, kääntää päätään pelottavan hitaasti, naureskelee itsekseen, laatii ylipitkiä luetteloja ja nauttii, kun muut huomaavat tämän. Hullu saattaa myös puhua, tai siis luulla puhuvansa jollekin, mutta todellisuudessa näkee vain harhoja eli illuusioita. Hulluilla voi olla kuitenkin omituisia lahjoja sekä seksuaalisia haluja, vasenkätisyyttä, karvaisuutta ja tatuointeja, joskus jopa lävistyksiä. Hullulla on melkein aina ase kädessä tai taskussa paitsi silloin, kun he meditoivat pakkopaidassa tai lepositeissä, jolloin asetta pitää hoitaja. Hullulla saattaa valua kuola suusta, tai vaahto. He tykkäävät puukottaa ihmisiä ja syödä heitä. Se on heille arkipäivää. Ehkä meidän pitäisi oppia jotain näiltä hulluilta. Kaiken kuuleman mukaan ihmisliha maistuu maukkaalta ja on vielä terveellistä. Ihminen on, mitä hän syö. Hullut tykkäävät myös puurosta.” – Terveisin Hikipedia.

(Tiedän, mun huumori on tosi huonoa koska nauroin enemmän kuin olisi saanut. ((mutta jos joku omistaa yhtä huonon huumorintajun niin käykää lukemassa Hikipedias hulluudesta.)) Voiko sit joku seuraavaks kertoo mitä on normaali huumori ja miks huumorillekin on omat lokerointinsa?)
Ps. Älkää edes kysykö miksi luin Hikipediasta yhtään mitään.
 

Joten ollaan hulluja yhdessä ja tuetaan toisiamme. Muistetaan kuitenkin että vakavia mielenterveys ongelmia on olemassa joista ei aina välttämättä yksin selviä, mutta niistä ei myöskään selviä jos niistä ei päätä selvitä. Lopputulokseni siis on että hulluutta on eriasteista mutta normaalia ei ole olemassakaan. Mutta jos normaalia ei ole olemassa voiko silloin olla hulluuttakaan?

Jos joku nyt sitten keksii tai tietää mitä on normaali ja hulluus ja missä menee rajat niin tulee ihmeessä kertomaan ja keskustelemaan aiheesta kanssani. Muutkin saa tulla toki pohtimaan ja ihmettelemään asiaa!

Mulla jäi tästä tosi monta pointtia ja asiaa uupumaan mutta jatkan aiheesta jonkun ajan kuluttua. Kyllä, yritin tehdä myös tekstistä osittain vakavaa mutta väsymys tai hulluus puuttui peliin jossain vaiheessa.

”Tulee vielä hulluksi kun alkaa tälläisiä miettimään, eikun olenkin jo.”

~LoveThisLifeStyle~

Instagram: Wocol

Tumblr: Wocol

Snapchat: Wocol