Miten määritellään hulluus?
Ja miten määritellään normaali?
Aloin
miettimään onko normaalia ja hulluutta edes olemassa. Tulin tulokseen että
normaalia ei välttämättä ole mutta hulluutta on monenlaista. Jos normaalia ei
ole olemassa niin onko hulluus sitten normaalia?
Mun mielestä
kaikki meistä on jollain tapaa hulluja, toiset vain enemmän ja toiset taas
vähemmän. Eli pidetäänkö me näitä ns. vähemmän hulluja normaaleina? Toisille
taas normaali on sitä hulluutta.
Voiko siis
kukaan tietää varmaksi, jos jotkut vain kuvittelevat olevansa normaaleja,
sitten suurin osa täällä ajattelee sen mukaan ja todellisuudessa hekin
ovat jonkin asteen hulluja?
Suurin piirtein
jokaisen ihmisen pitäisi traumatisoitua jossain vaiheessa elämää. Melkein
jokainen meistä sairastuu jossain vaiheessa masennukseen. Ei ole pidemmän
päälle elämää missä ei esimerkiksi joku läheinen kuolisi. Tällaiset tapaukset
esimerkiksi traumatisoivat melkein kaikkia meistä ja saattavat edes auttaa
masennukseen sairastumista. On sitten tietysti varmaan sellaisia ihmisiä jotka
ovat eristäytyneet kaikista ja kaikesta mutta onko sekään normaalia?
Puhumattakaan
sitten liikenne-onnettomuuksista/+muista onnettomuuksista, sairauksista, raha-ongelmista, väkivallasta,
raiskauksista, kiusaamisesta, ynnä muista sellaisista asioista jotka voi
vaikuttaa ihmisen mieleen negatiivisesti. Ja nämä traumatisoivat asiat
vaikuttavat suhun lopunelämäsi jollain tapaa mutta ajan myötä helpottaa ja asioiden
kanssa oppii elämään.
Niin kuin sanotaan,
kaikkeen tottuu mutta on myös asioita joihin ei pitäisi tottua.
Sitten jos traumaattisiin tapahtumiin ei reagoi millään tavalla, ei silloinkaan kaikki
ole enää täysin kunnossa.
Eli kaikilla
meistä keskimäärin on joskus mielenterveysongelmia ja silti ne tuntuvat
nykypäivänäkin niin kauhean aroilta asioilta, ettei niistä voisi puhua tai on
vaikeaa hakea apua ja pahimmillaan asiaa hävetään? Asian hyväksyminen on monelle jollain tapaa todella vaikeaa.
”ajateltiin, että ihminen on pohjimmiltaan
hyvä, selväjärkinen ja terve, ja pahuus, sairaudet ja hulluus tulevat ihmisen
ulkopuolelta.”
Tai sitten
voitaisiin alkaa ajattelemaan taas niin kuin ennen vanhaan, että hullut ovat
sellaisia henkilöitä jotka on vain vallannut demoni tai piru. Saattaisin
minäkin alkaa työllistymään vaikka sitten manaajana.
” Monissa kansanperinteissä hulluuden syyksi
katsottiin yliluonnollinen paha olento, kuten demoni tai piru. Paha olento oli
kiinni tai sisällä ihmisessä ja hallitsi, riivasi tätä. Myös sielun tai jonkun
sielun osan, tai suojelushengen kuten enkelin tai jumalan poistuminen ihmisestä
tai ihmisen luota saattoi aiheuttaa hulluuden. Hulluus, kuten monet muutkin
sairaudet ja ongelmat, voitiin parantaa palauttamalla väärässä paikassa oleva
olento takaisin oikeaan paikkaansa; joko häätämällä ihmiseen tullut
ylimääräinen olento pois, tai kutsumalla ihmiseen kuuluva olento takaisin.
Pahan olennon karkotusta kutsutaan manaamiseksi.” –Wikipedia
Tämän
luettuani aloin ymmärtämään miksi mielenterveysongelmat ovat niin vaikeita
asioita käsittää vielä nykypäivänäkin, jos tämä on tosissaan ollut lähtökohta.
Hullun ja
neronkin väli on häilyvä. Moni tietää että jotkut mun jutuista menee tosi
helposti ohi kun ei ymmärretä mistä mä puhun tai asian pointtia. Mä voin
kääntää asian niin päin, että mä olen vain niin viisas, etteivät muut kykene
ymmärtämään mua.
No ei vaan
haluan muistuttaa siitä, kuinka moni hullu olikin nero ja onnistui ns. myymään
lopulta huulluuttaan muille?
Toisille on
sitten taas hulluus tätä:
” Hullun
tunnistaa siitä, että hän käyttäytyy kummallisen kohteliaasti, muttei räpäytä
silmiään, pitää niitä vain selällään, tuijottaa kaukaisuuteen, tekee
äkkiliikkeitä, kääntää päätään pelottavan hitaasti, naureskelee itsekseen,
laatii ylipitkiä luetteloja ja nauttii, kun muut huomaavat tämän. Hullu saattaa
myös puhua, tai siis luulla puhuvansa jollekin, mutta todellisuudessa näkee
vain harhoja eli illuusioita. Hulluilla voi olla kuitenkin omituisia lahjoja
sekä seksuaalisia haluja, vasenkätisyyttä, karvaisuutta ja tatuointeja, joskus
jopa lävistyksiä. Hullulla on melkein aina ase kädessä tai taskussa paitsi
silloin, kun he meditoivat pakkopaidassa tai lepositeissä, jolloin asetta pitää
hoitaja. Hullulla saattaa valua kuola suusta, tai vaahto. He tykkäävät puukottaa
ihmisiä ja syödä heitä. Se on heille arkipäivää. Ehkä meidän pitäisi oppia
jotain näiltä hulluilta. Kaiken kuuleman mukaan ihmisliha maistuu maukkaalta ja
on vielä terveellistä. Ihminen on, mitä hän syö. Hullut tykkäävät myös
puurosta.” – Terveisin Hikipedia.
(Tiedän, mun
huumori on tosi huonoa koska nauroin enemmän kuin olisi saanut. ((mutta jos
joku omistaa yhtä huonon huumorintajun niin käykää lukemassa Hikipedias hulluudesta.)) Voiko sit joku seuraavaks kertoo mitä on normaali huumori ja
miks huumorillekin on omat lokerointinsa?)
Ps. Älkää edes kysykö miksi luin Hikipediasta yhtään mitään.
Ps. Älkää edes kysykö miksi luin Hikipediasta yhtään mitään.
Joten ollaan
hulluja yhdessä ja tuetaan toisiamme. Muistetaan kuitenkin että vakavia
mielenterveys ongelmia on olemassa joista ei aina välttämättä yksin selviä,
mutta niistä ei myöskään selviä jos niistä ei päätä selvitä. Lopputulokseni
siis on että hulluutta on eriasteista mutta normaalia ei ole olemassakaan.
Mutta jos normaalia ei ole olemassa voiko silloin olla hulluuttakaan?
Jos joku nyt
sitten keksii tai tietää mitä on normaali ja hulluus ja missä menee rajat niin
tulee ihmeessä kertomaan ja keskustelemaan aiheesta kanssani. Muutkin saa tulla
toki pohtimaan ja ihmettelemään asiaa!
Mulla jäi tästä tosi monta pointtia ja asiaa uupumaan mutta jatkan aiheesta jonkun ajan kuluttua. Kyllä, yritin tehdä myös tekstistä osittain vakavaa mutta väsymys tai hulluus puuttui peliin jossain vaiheessa.
”Tulee vielä
hulluksi kun alkaa tälläisiä miettimään, eikun olenkin jo.”
~LoveThisLifeStyle~
Instagram: Wocol
Tumblr: Wocol
Snapchat: Wocol