Miten musta on tullut tällainen kuin olen ?

Tää vuosi on alkanut jotenkin aivan huikealla menolla. Koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain uutta ja jännää. Niistä asioista tulen kertomaan vielä myöhemmin erikseen täällä, nyt mennään taas mun pään sisälle muihin ajatuksiin:

Elämässä tapahtuu nyt niin paljon kaikkea, että en voi käsittää. Olen niin innoissani tästä vuodesta mutta samaan aikaan myös tosi kujalla siitä että, mitä täällä tapahtuu ja mikä tää maailman meno on? Samaan aikaan iskee myös levottomuus kun ei osaa aavistaa mitä tulee vielä tapahtumaan.

Tää vuoden alku on ollut tavallaan myös taju outo.

Olen kyllä nähnyt sika outoja uniakin.

(Jos joku osaa näitä tulkita niin antaa tulla vaan)

Viimekuussa kävin autokoulusta viimeisen vaiheen ja kävin suorittamassa pimeä-ajon myös. Se jäi sitten vissiin jonnekin alitajuntaan pyörimään. Näin nimittäin unta siitä pimeä-ajosta ja ajoin nyt oikeasti todellisuudessa sitä simulaattorissa näkyvää tietä. Sitten hoksasin että hitto, nyt hyppää kohta se peura eteen, vaan ei tullutkaan peura vaan sellainen kaunan näköine tyyppi. Säikähdin sitä niin paljon että heräsin johonkin valveuneen ja näin varmaan 5-10 kauna tyyppistä hahmoa mun huoneessa. Se tilanne meni sit sen verran nopeasi onneksi ohi kun pääsin takaisin siihen sikeään uneen, etten muistanut koko hommaa heti herättyäni edes. Kyllä hitto vähän näin jälkeenpäin puistattaa.

Kiitos autokoulu ja ne lapsena katotut kauhuelokuvat.

Silloin kun olin viimeksi Kajaanissa, niin näin myös ihan mielenkiintoista unta. Olin ihan rauhassa touhuamassa lapsuudenkodissani ja huomasin että jokin tumma hahmo liikkuu asunnossa. En antanut sen kumminkaan haitata kun ei mitenkään uhkaavalta vaikuttanut. Noh, menin sitten yläkertaan omaan huoneeseen ja huomasin hahmon seuraavan sinne. Viittasin että tule vaan ja sain sitten lähempää vetäistyä hupun pois hahmolta. Sehän onkin ihka aito mustiin pukeutunut gorilla! Säikähdin sitäkin niin paljon että heräsin ja mietin että mistä mä jonkun gorillan vedin mukaan uneeni.

Nukahdin lähiaikoina myös kesken viestittelyn kaverin kanssa ja näin sitten unta siitä kuinka se viestittely eteni. Seikkailin sen viestittelyn aikana missä sattuu kaupungeissa. Kajaanin kaupunki oli jotenkin todella autio ja palanut, niin oli myös monet muutkin. Joka tapauksessa olin menossa tapaamaan kyseistä kaveria loppujen lopuksi, mutten koskaan löytänytkään perille asti.

Mieleeni jäi hyvin myös eräs sellainen uni missä oli menossa jonkinlainen peli. Pelissä oli kaksi eri ryhmää, mä toisessa, mutta en kyllä vieläkään tiedä mikä oli itse pelin idea kun juoksin vain mukana.

Ensimäisessä osassa toinen ryhmä esitti zombeja ja meidän ryhmä taas niitä uhreja joiden piti yrittää päästä pakoon. Oliko sinänsä yllätys että mä en päässyt pakoon, tai oikeastaan juuri kun olin joutumassa uhriksi, pelin kulku muuttui.

Seuraavassa hetkessä kummatkin ryhmät juoksi yhdessä lössissä tunnelissa, kunnes päätyivät eri paikkaan. Oltiin jossain piilossa oman ryhmämme kanssa ja tehtiin suunnitelmaa jatkumosta. Oikeastaan ne toiset tekivät sitä, sillä yllätys etten kuunnellut yhtään. Seuraavassa hetkessä kun meinasin joutua pinkkimustan mustekalaötökkäperhosmatoliskon ruuaksi. Aluksi kun vaikutti muka niin kivalta tyypiltä, vaan ei sitten ollutkaan.

Siitä selvittyäni lähdin juoksemaan yksin takaisin tunneliin, vaan ei ollutkaan tunneli enää samanlainen kuin palatessa. Se muutti muotoaan jo ennen kuin kerkesin juosta mihinkään suuntaan ja koitin vain pysyä sen muuttumisen perässä ja selvitä jonnekin. Selvisinkin johonkin mystiseen portaikkoon ja tässä tuleekin lempikohtaukseni unesta. Portaikossa ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin juosta alaspäin, joten niin tein ja samassa alkoi soimaan taustalla ihan täysillä Rammsteinia! Mulla ei ole ikinä alkanut musiikki jylläämään niin aidontuntoisesti unessa kuin tuolloin. Kuitenkin, portaikossa juostessa yritin saavuttaa edellä menevää hahmoa, sitä kuitenkin koskaan kiinni saamatta.

Yhtäkkiä näen valoa ja löydän itseni mökkeilemästä Rovaniemeltä. Porukkaa en pahemmin tunnista mutta hauskoja tyyppejä oli. Kunnes sinne pari tuttua tuli ja olin ihan onnessani nähdessä heitä pitkästä aikaa. Jossain vaiheessa kaverin kanssa jutellessa toinen kysäisee jalassani olevasta tatuoinnistani.. Hetkinen, en kyllä omista mitään superman tatuointia vasemmassa pohkeessani? Se paikka on varattu aivan jollekin muulle leimalle ja sillä hetkellä tajusin kaiken olevan unta. Sillä hetkellä se tuntui oikeasti surulliselta kun tajusin että ei ne ihmiset oikeasti siinä ole.

Se uni tunteineen oli niin aidon oloinen, että fiilis oli sama aamulla kuin olisi oikeastikin niitä ihmisiä nähnyt.

Mutta että tajusin kaiken olevan vasta siinä vaiheessa unta kun näin superman tatuoinnin pohkeessani, enkä epäillyt hetkeäkään mitään pinkkimustaa mustekalaötökkäperhosmatoliskoa? Miten meni taas niin kuin omasta mielestä? Aamulla kyllä mietin niitä jekkupommeja myös mitä tuli otettua edellisenä iltana.

Kyseisenä aamuna tuli muutenkin hoettua monta kertaa pään sisällä ”Mikä hitto mua vaivaa, miksi mun täytyy olla tällainen?”. Sitten aloinkin miettimään, että miksi mä tosissaan olen tälläinen?

Löysin vanhan kuvan itsestäni vieläpä aiheeseen kuuluvalla tekstillä!
Jalkojen jäljet johtuvat silloisesta mopo-kevari onnettomuudesta.

                                                                                       

Jotenkin se ajatus ja tää vuoden alku sai kirjoittamaan mut tätä tekstiäkin.

Jotenkin se mitä kaikkea outoa mulle on käynyt heti vuoden alusta lähtien ja sitten aloin miettimään mitä toinen toistaan oudompia unia mä olen nähnyt nyt ja niiden kautta taas sitten sitä kuinka vaikeaa joskus on ollut. On ollut niin paljon univaikeuksiakin aikoinaan että ei mitään jiitä. On ollut mielenterveys niin lujilla monen vaikuttavan tekijän vuoksi, että hitto mistä kaikesta sitä on selvitty. Miten sen kaiken kautta musta on tosissaan muokkautunut minä, sellainen minä mitä mä nyt olen.

On ollut sellaisia univaikeuksia, että en ole uskaltanut rueta nukkumaan ollenkaan. En ole iltaisin uskaltautunut laittamaan silmiä edes kiinni. Sinnitellyt niin kauan silmät auki pitäen, että lopulta olen herännyt silmät auki, nukkunut silmät auki. Olen ollut sellaisessa suhteessa ja lähellä sellaisia ihmisiä, joiden raakuus on saanut mut melko syviin mielentiloihin ja dissosiaatiohäiriöihin. Valehtelematta en voi edes muistaa puoliakaan niistä ajoista ja osan tapahtumista muistan ollessani itsestäni erillään. Olen kuvitellut käyväni helvetissä ja nähnyt harhoja. Esimerkiksi ne harhat on pelottaneet mua niin, etten ole uskaltanut alkaa nukkumaan silloin vuosia sitten.

Mutta mä olen yhä elossa! Mä yhä hengitän, nauran, itken, huudan, vihaan, rakastan, puhun, ajattelen, kykenen liikkumaan, tunnen tunteita, kuten moni muukin täällä. Enkä ole varmaan ikinä ollut mieleltäni terveempi. Kuusi vuotta psykalla tosissaan kannatti ja se että osasin hakea itselleni apua aina tarpeeksi ajoissa. Enkä mä häpeä tästä mitään. Mä olen ollut sekaisin, hitto mä olen edelleen vähän sekaisin! Monen mukaan kuitenkin silleen hyvällä tavalla sekaisin ja oikeastaan mä tykkään olla juuri tällainen. Ei se vaan kokonaan musta lähde. Niitä kokemuksia kun ei voi enää muuttaa, ne tulee vaikuttaa muhun koko lopun ikäni. En voi kuin hyväksyä asian ja opetella elämään sen mukaan. Mutta mä olen päättänyt selvitä siitä.

Ilman sitä päättäväisyyttä tuskin olisin pärjännyt tähän asti. Mä päätin aikoinaan selvitä. Vaikka joskus olisi se vaikea olo ja tekisi mieli kuolla, silti jostain kumpuaa kuitenkin se periksi antamattomuus ja ajatus että enhän mä nyt voi vaan luovuttaa. Olen joskus tosi periksi antamaton asioiden suhteen jos jotain haluan. En ole yhtään luovuttaja tyyppiä ja se toki voi ärsyttääkin joitain henkilöitä tietyissä tilanteissa. Siitä päättäväisyydestä voi sitten vaan jossain tapauksessa tulla jääräpäisyyttä, joka aina ei ihan hyvä asia ole.

Muistan että multa joskus kisoissa kysyttiin mun suurinta saavutusta. Vastasin ”Se että mä sesion nyt tässä.”

Mä en tiedä mistä sen keksin siinä hetkessä mutta sen tiedän että se tuli ainakin suoraan sydämestä. Mä haluun kertoo teille tämän, koska tiedän monen voivan samaistua asiaan. Tiedän monen taistelleen samanlaisten, kuin myös erilaisten asioiden kanssa elämässään. Voidaan kuitenkin sanoo että suurella osalla meistä on ollut niitä vaikeita aikoja, suurella osalla meistä se vaikea aika on nyt.

Kuitenkin se että te olette edelleen siinä, missä ikinä olettekaan, on tärkeää. Niin kauan kuin te olette siinä, teillä on mahdollisuus muuttaa itseänne tai elämänne suuntaa. Kukaan muu ei voi teitä muuttaa kuin te itse. Se päätös siitä muutoksesta on täysin teidän hallussanne ja tapahtuu teidän päänne sisällä. Ei kenenkään muun.

Ja te ketkä tunnistitte itsenne tuosta tekstistä tai vaikka ette tunnistaneetkaan, musta on tosi upeaa että te olette siinä ja luette tällä hetkellä tätä tekstiä! Oikeasti, se on mullekin tärkeää. Upeaa tietää että täällä on ihmisiä jotka ovat selvinneet vaikeista ajoista, sekä ihmisiä jotka tulevat myös selviämään varmasti aikanaan. Jos mä olen selvinnyt, niin myös teistä jokaisesta on varmasti siihen!

Mä myös toivon että jokaisella on se joku asia mikä auttaa jaksaa eteenpäin. Maailmassa ja elämässä tapahtuu niin paljon raakoja asioita, ettei täällä välttämättä ilman mitään sellaista asiaa jakseta. Mikä on se asia mikä saa sut jatkamaan? Jokin ihminen, ajatus, periaate, tapahtuma, autot, musiikki, harrastus, tulevaisuus, se voi olla ihan mikä tapansa asia, vaikka kauniin värinen matto.

Mulla se on nää tajuttoman siistit ja tärkeät tyypit mun ympärillä suurimmaksi osaksi. Perhe ja ystävät.

Osa mulle tärkeistä henkilöistä on sellaisiakin, joita en välttämättä kovin hyvin edes tunne. Tuntematonkin henkilö voi silti vaikuttaa suhun ja elämääsi jollain tasolla, sekä tulla sitä kautta omalla tavallaan tärkeäksi.

Mä edelleen toivon että mun ystävät tietää kuinka tärkeitä he ovat mulle, vaikka olen tosi surkea osittain pitää yhteyttä välillä. Ne tyypit ei silti häviä mun mielestä ja sydämestä mihinkään.

Sitten on varmasti sellaisiakin tyyppejä joukossa jotka ajattelee, että onneksi musta ei ole kuulunut mitään. Ajatelkaa vaikka niinkin, olette silti onnistuneet jollain tavalla muhun vaikuttamaan.

Tulkaa jakamaan ajatuksia aiheesta mun kanssa, haluun kuulla teitäkin!

Wocol kiittää ja kuittaa, seuraavassa tekstissä taas jatketaan.

~LoveThisLifeStyle~

Instagram: Wocol

Tumblr: Wocol

Snapchat: Wocol