Halloween tunnelmia

Kauhee halu on kirjoittaa taas jostain. Viime kerrasta kun on vähän aikaa. Olin tässä useamman viikon kotipaikkakunnallani ja pari päivää sitten tulin takaisin kotiluolaani. Tykkään vaan niin sikana tästä mun huoneen sisustuksesta, että voisin vain majailla tässä neljän seinän sisällä, niin oon kyllä tämän päivän tehnytkin. Tuntuu kuin olisi vieläkin lauantain olotilat päällä tai sitten tää on vain yleistä elämämorkkista jota pitää aina välillä käydä läpi. Olo on vain sellainen että ei todellakaan tekisi mieli poistua huonetta pidemmälle kun ei tiedä mitä odottaa taas ulkopuolella, vaikka kyllähän tätä elämää saa sekaisin vaikka ei edes poistuisi mihinkään. Some on niin hyvin vallassaan.

Entä jos elettäisiin sitä aikaa kun läheteltiin tyyliin vain kirjeitä? Aijjai kyllä ois taas monelta vältytty viikonloppuna jos näin olisi. Sitten vain saattaisin lähetellä mitä sattuu kirjeitä ympäriinsä. Tai ehkä mulla ei olisi mitään asiaa edes kellekään jos sosiaalista mediaa ei olisi.

Joka tapauksessa tässä on viime viikkoina ollut niin paljon kaikkea. Aikalailla niin hyvässä kuin pahassakin, ei onneksi mitään kuoleman vakavaa niin kaikki on kohtuullisen hyvin. Hiukset ovat muuttaneet väriään takaisin hopeaksi/harmaaksi. Kotoisa olo näissä taas siihen asti et haluun laittaa jotain väriä päähän ja sitten taas värjäillään harmaata ja uudestaan ja uudestaan tätä samaa kaavaa. Tuli tutustuttua uusiin tosi upeisiin ihmisiin ja oli kyllä tosi huikee viikonloppu heidän kanssa, tuli nähtyä sellaisiakin ihmisiä joita en ollut nähnyt moniin kuukausiin tai puoleen vuoteen, sekä näin näitä huisin tärkeitä ja mahtavia tyyppejä. Välillä tulee kyllä mietittyä miten mun ystävät jaksaa mua kun sähellän niin paljon ja tulee välillä mokailtuakin, mut silti nää on mun puolella. Oon niin onnellinen näistä ihmisistä mun elämässä.

Halloweenkin meni ihan mukavasti. Kaameen kauan vain jaksoin panikoida siitä miltä näyttäisin Halloweeninä, kunnes lopulta päädyin vähän Silent Hill tyyliseen kuolleeseen sairaanhoitajaan. Kävi vielä niin hyvä tuuri et löysin kirppikseltä sopivasti tuon takin. Tykkäsin asustani ja maskeerauksestani erittäin paljon, oisin vain toisin halunnut peittää ehkä kuitenkin koko naaman harsolla mutta tyydyin nyt puolikkaaseen. Voisin joskus kokeilla tehdä vielä paremman version tästä.

Aamun väkersin maskeerausta itselleni. Myöhästyttiin kyllä 2h aikataulusta ja kun olin lähdössä kotoa ajamaan jäin miettimään että onkohan edes laillista ajaa toinen silmä peitettynä? Siinä kun ihan mukavasti hävisi syvyysnäkö. Noh, varovasti ajellen pääsin hakemaan ystäviäni kanssani kauppaan. Siellä olikin mukava kävellä ihmisten keskellä kun herätti pienesti huomiota  tää mun ulkonäkö. Oikeasti, nautin siitä. Olen oppinut pitämään siitä että ihmiset katsoo mua oudoksuen kun kuljen kylällä huomiota herättävän näköisenä, vaikka ennen se kyllä ahdisti erittäin paljon. Nykyään kun ihmiset jäävät tuijottamaan minua niin saan vaan itsevarmuutta siitä ja saatan jopa tuijottaa takaisin (pyrkien näyttämään entistä hullummalta). En pyri kuitenkaan pelottelemaan ketään, esimerkiksi pienet lapset jotka saattavat pelästyä herkemmin, niitä en noteraa millään tavalla tai sitten pyrin vain hymyilemään lempeästi ja kävelemään paikalta pois. Vaan nämä aikuiset ihmiset, joilla on yllään aina toinen toistaan hämmästyneempiä ja halveksivampia ilmeitä, niitä kyllä noteeraan. Eikös ole opetettu että tuijottaminen on rumaa?

Kauppareissun jälkeen mentiin hakemaan ruokaa pitseeriasta, alkoi olla jo ahdistava kiirus koska osa maskeerauksista oli tekemättä ja vaatteet viimeistelemättä. Koko ajan tuntui tulevan vain lisää tehtävää yllättäen. Noh, viimein kun päästiin Suville aloin heti syömään koska meinasi iskeä jo melkoinen nälkäkiukku. Mun pitsan juustot oli liimautunut kanteen kiinni, yritin sitten raaputtaa veitsellä niitä irti takas pitsaan. Vitutuksissani yritin avata tölkin, eipä auennut. Joku avasi sen sitten jollain konstilla sillä välin kun leikkasin pitsaani, leikkasin sitten laatikon pohjasta läpi. Siinä samalla Suvi kertoo huonosti alkaneesta päivästään kun oli yöllä iskenyt huono olo ja uudestaan herännyt sitten kun taulut tippuu seiniltä, sekä töissä sitten oli vielä lyönyt päänsä. Tajuttiin vielä et muutama maskeeraus pitää tehdä ehkä lisää.

Voi vittu, klipsikin tippu tölkkiin.

Noh kaiken tämän pienen sähellyksen jälkeen onnistuimme voittamaan ajan ja olimmekin etuajassa loppujen lopuksi. Sitten vaa hyvät pohjat alle ja menoksi! Ois vaa pitäny olla korkokengissä ehkä paremmat pohjat. Mukava ilta oli kyllä loppuunsa, iski vaan kotiinlähtö fiilis odotettua aiemmin. Todettiin et meistä on tullu vanhoja. No ei vaa nopeasti kaikki juoma alas ei oo se oikee taktiikka.

Kuun vaihtuessa katsottiin sitten Suvin luona halloween leffoja ja ostettiin paljon mättöö. Niin kuin ihan liikaa, ei edes jaksettu syödä paljoa niistä. Aikalailla muuten taisin sitten olla kuskina. Seuraavia reissuja suunnitellessa ja vaikka kauhea ikävä on taas kaikkia, niin tuntuu niin hyvältä olla taas Tampereella. Kyllä mä oon näköjään jo omaksunu tän mun kodiksi vaikka vähän haikee fiilis oli lähtä Parkualta. Onneks siel tulee ainakin vielä käytyä useammin kun ei ole töitä tai koulua. Aika paljon tässä on kyllä saanut miettiä mitä sitä elämällään alkaisi tekemään, pitää vain katsoa ettei mene yli ajattelemiseksi. Se kun mulla tapana niin pahassa kuin hyvässä. Joskus ajattelu on pakko lopettaa kun tuntuu että pää vain räjähtää ja ei tunnu ymmärrys riittävän enää millekään.

Oon nyt aika rakastunut tumbluriin. Tuntuu et voi avata mieltään ja sitä omaa ns. ”pimeämpää puolta” sinne. Sen sivun luominen jotenkin rentouttaa omaa mieltä tosi paljon ja siitä on tullut yks tapa purkaa tunteita. Se jotenkin täydentää mun sosiaalisia medioita kans omalla hauskalla tavallaan. Käy ihmeessä kurkkaa, jos kiinnostuit! Löydät linkin >tästä< .

~LoveThisLifeStyle~

Instagram: Wocol

Tumblr: Wocol

Snapchat: Wocol